Oikeudenmukaisuuden vaatimus lisääntyy työelämässä

Työelämän ongelmat ovat tänä keväänä nousseet pintaan pitkälti kahden erillisen teeman kautta. Julkisuudessa on keskusteltu Auto- ja kuljetusalan työntekijän liiton piirissä tapahtuneesta epäillystä työpaikkakiusaamisesta ja toisaalla käyttäen esimerkkinä kansallista - pääosin valtio - omisteista - lentoyhtiötämme liike-elämän johdon erilaisista kannustin ja optiojärjestelyistä. Ajatus, että samaan aikaan, kun henkilöstöä on vaadittu osallistumaan säästöihin pienelle joukolle tärkeänä pidettyjä henkilöitä on nähty tarpeelliseksi maksaa kannustin palkkioita, jotta he pysyisivät talossa vaikean vaiheen yli, on ollut vastoin monen oikeustajua ja herättänyt laajan keskustelun.

Edellä kuvatut uutiset vaikuttavat erikoisilta sitä taustaa vasten, että kuluneen kevään aikana maassa on käyty myös aktiivista keskustelua tarpeesta korottaa eläkeikää. Siitä nostetaanko ikää vai jatketaanko nykyisellä joustavan eläkkeelle siirtymisen mallilla olisi syytä kääntää huomio työelämän tilaan ja ihmisten työssä jaksamiseen. Jos nykyinen meno jatkuu, yhä harvempi jaksaa töissä lähellekään nykyistä eläkeikää.

Suomalaisilla on perinteisesti ollut vahva näkemys työn merkityksestä elämän keskeisenä osana. Monet ihmiset ovat valmiita sitoutumaan työhönsä ja tekemään sen mahdollisimman hyvin. Useat ovat valmiit joustamaan myös vapaa-ajastaan oman työpaikan menestyksen hyväksi. Vastapainoksi he odottavat työnantajapuolelta oikeudenmukaista kohtelua, palkkaa jolla tulee kohtuullisesti toimeen ja varmuutta työn jatkumisesta. Monet merkit yhteiskunnassamme kertovat nyt, että edellä mainitut kriteerit täyttyvät yhä harvemmalla työpaikalla.

Julkisuuteen nousseiden työelämän ongelmien ja epäoikeudenmukaisina koettujen toimintatapojen herättämä suuri huomio todennäköisesti kertoo siitä, että niiden kautta samaistutaan laajempaan ilmiöön. Pätkätöiden, irtisanomisten, työttömyyden ja toiselta puolin kiusaamisen, ahneuden ja oman eduntavoittelun kulttuuri on mennyt niin pitkälle, että vastareaktio on väistämätön.

Nyt muidenkin kuin oikeusoppineiden olisi tarpeen alkaa käydä nykyistä aktiivisempaa keskustelua työelämän ja samalla koko yhteiskunnan tilasta ja arvopohjasta. Se onko joku toimintapa tarkkaan ottaen lain mukaan sallittu vai ei välttämättä ei ole ainut kriteeri sen oikeudenmukaisuudelle. Tässä voisi katsoa niin yhteiskuntafilosofien, uskontokuntien, puolueiden, kansalaisjärjestöjen ym. puoleen.

Onko solidaarisuudella ja lähimmäisen rakkaudella yhteiskunnassamme enää riittävää sijaa vain onko ”kaikki minulle nyt heti” ajattelu se minkä varaan asiat täällä yhä enenevässä määrin rakentuu?