Muutoksen ja epävarmuuden vuosi 2011

Mitä jäi päällimmäiseksi mieleen vuoden 2011 poliittisista tapahtumista meillä ja muualla? Arabikevät, Japanin tsunami, kevään eduskuntavaalit, Norjan joukkosurmat ja Eurokriisi. Maailma on muuttunut tämän vuoden aikana merkittävästi ja samalla epävarmuus tulevaisuudesta on lisääntynyt.

Tunisiassa poliisin mielivaltaan turhautuneen hedelmäkauppiaan polttoitsemurhasta käynnistyi vuoden 2010 lopulla tapahtumasarja, joka johti vuonna 2011 kansannousuihin Tunisiassa, Egyptissä, Libyassa, Jordaniassa, Syyriassa ja Jemenissä. Yhä jatkuva tapahtumaketju osoittaa, että jos vallanpitäjät menettävät uskottavuutensa minkään salaisen poliisin keinot eivät  riitä kansan syvien rivien demokratian vaatimuksen tukahduttamiseksi. Vastaavaa vallanvaihtoon johtanutta liikehdintää on viimeksi tässä mittakaavassa nähty kaksikymmentä vuotta sitten, kun kommunistivalta kaatui Itä-Euroopassa.

Viime keväänä Japanin tsunami surmasi yli 20 000 ihmistä, jätti satojatuhansia kodittomaksi ja nosti keskusteluun ydinvoiman vaarat. Katastrofi oli valtava, mutta osoitti, että pitkälle kehittyneen ja varakkaan maan edellytykset selvitä valtavasta kriisistä ovat  paremmat kuin esimerkiksi Haitin, jossa tammikuussa 2010 tapahtuneen maanjäristyksen tuhot ovat vielä pitkälti korjaamatta.  Maailma ei ole tasa-arvoinen edes luonnonkatastrofeissa.

Suomessa perussuomalaiset voittivat huhtikuun eduskuntavaalit, mutta eivät olleet valmiit poliittiseen hallitusvastuuseen vaalien jälkeen. Tilanteessa oli jotain samaa kuin vuonna 1970 SMP:n suuren vaalivoiton jälkeen. Tuolloin vaalivoittajan pääsyn hallituksen esti presidentti Urho Kekkosen ja viime kädessä Neuvostoliiton vastustus. Nyt EU-politiikkaan liittyvät kysymykset. Vaikeiden neuvottelujen jälkeen aikaansaatua Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallitusta voi pitää osoituksena mukaan lähteneiden puolueiden halusta etsiä ja löytää kompromissien kautta valmius yhteistyöhön.

Itseni ehkä henkilökohtaisesti täydellisimmin pysäyttänyt tämän vuoden uutinen oli keskellä kesän viettoa heinäkuun lopulla tullut uutinen Norjan Oslossa ja Utøyan saarella tapahtuneen lähes 80 nuoren ihmisen kuolemaan johtaneista Anders Behring Breivikin tekemistä terroriteoista.  Kävin Norjassa pari viikkoa tapahtuman jälkeen Pohjoismaisten historian tutkijoiden konferenssissa. Siellä tapahtuman Norjalle ja sen naapurimaille aiheuttaman surun ja järkytyksen saattoi vahvasti aistia. Pohjoismaista yhteyttä haluttiin korostaa, eikä vastaavan murhenäytelmän toivottu enää ikinä toistuvan.

Suurimman osan vuotta on puhuttu Euroopan talouskriisistä ja näillä näkymin teema hallitsee otsikoita myös vuonna 2012. Muutos ja epävarmuus ovat olleet vuoden 2011 teemoja. Eri maiden ja yksittäisten ihmisten elämissä vuoteen mahtuu tietenkin myös runsaasti myönteisiä ja tulevaisuuden toivoa vahvistavia asioita, joita tulisi pitää enemmän esillä myös tiedostusvälineissä.  Niin ja ei pidä unohtaa, että tänä vuonna Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Kuvaavaa ajallemme tosin on, että senkin hyvin positiivisen tapahtuman juhlinta aiheutti jälkipyykkiä.