Paluuta Urho Kekkosen aikaan ei ole

Urho Kekkosen pitkän neljännesvuosisadan kestäneen presidenttikauden päättymisestä on tullut tänä syksynä kuluneeksi tasan kolmekymmentä vuotta. Kylmän sodan vaikeisiin vuosikymmeniin sijoittunut Kekkosen presidenttikausi oli monella tavoin poikkeuksellinen ajanjakso Suomen historiassa. Kekkonen käytti presidentin valtaoikeuksia silloisen perustuslain täyteen mittaan ja usein niiden ylikin. Presidentinvaalikeskustelua viime viikkojen aikana seuratessa on syntynyt vaikutelma, että nyt jälleen maahan kaivattaisiin Kekkosen kaltaista vahvaa hallitsijaa, joka laittaisi vaikka eduskunnan ja hallituksen ohittaen maan asiat toivomaansa järjestykseen.

Mielikuvaa mahdollisuudesta saada maahamme uusi Urho Kekkosen kaltainen presidentti pyrkii vahvistamaan osa nykyisistä presidenttiehdokkaista. He antavat lausunnoissaan ymmärtää, että he voisivat presidenttinä muuttaa asioita, jotka eivät kuulu nykyisen perustuslain aikana presidentin valtaoikeuksiin.

Presidenttiehdokkaana voi tietenkin esittää mielipiteensä haluamaansa asiaan, vaikkei mahdollisen presidentiksi valinnan jälkeen olisikaan mahdollisuuksia päättää kyseisestä asiasta. Presidentin nykyisten valtaoikeuksien kapeus unohtuu usein myös vaalipaneelien keskiöissä olevissa EU-asioissa. Niistä pitää tietenkin keskustella, mutta ei pidä unohtaa, että EU-asioista päättäminen kuuluu hallitukselle ja pääministerille. Poikkeus olisi tapaus, jossa EU:n perussopimusta lähdettäisiin muuttamaan.

Presidenttiehdokkaan ominaisuudessa voi esimerkiksi esittää ajatuksia Suomen valuutan vaihtamisesta eurosta markkaan, mutta samalla pitäisi kuitenkin muistuttaa joka välissä äänestäjille, että on yhä mahdollisen presidentiksi valintansa jälkeen asiassa mielipidevaikuttajan roolissa. Presidentillä on Suomessa yhä myös todellista valtaa ulkopolitiikan alueella muissa kuin EU-kysymyksissä. Niissäkin presidentin oletetaan sanelun sijaan toimivan yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.

Yhdenkään kysymyksen osalta presidentin ja hallituksen voimakkaalla vastakkainasettelulla ei nyt eikä tulevaisuudessa voida edistää maan asioiden myönteistä kehitystä.  Urho Kekkosen aikana Suomessa ja maailmassa elettiin nykyiseen verrattuna täysin eri tilanteessa.

Vallankäytön keskittymisellä Tamminiemeen oli myös varjopuolensa, joita ei ilmeisesti enää kunnolla muisteta. Nykyisen perustuslain hengen mukaista on, että presidentti toimii pikemminkin parlamentaarisen demokratian vahvistajana kuin sen kyseenalaistajana.